Kyllä, mutta sinun kannattaa tehdä se lasten ikä ja käsityskyky huomioiden. On tärkeää, että lapset kuulevat Huntingtonin taudista vanhemmiltaan eivätkä joltain vieraalta ihmiseltä. Muuten he saattavat luulla, että sairastuneen vanhemman käyttäytyminen johtuu alkoholismista tai huumeiden käytöstä tai ettei vanhempi rakasta heitä.

Sääntönä voisi olla, että Huntingtonin taudista tulee kertoa, jos jollain perheenjäsenellä alkaa olla oireita. Tämä estää lapsia tekemästä vääriä johtopäätöksiä perheenjäsenen käyttäytymisestä.

Yleensä suositellaan alaikärajaksi 18 vuoden ikää. Tässä iässä henkilön toivotaan oleva tarpeeksi kypsä käsittelemään tietoa mahdollisesta Huntington-geenin kantamisesta. Joissain erityisissä tapauksissa kuitenkin voi olla järkevää tehdä geenitesti lapsille, jos heillä esimerkiksi ilmaantuu juveniilin Huntingtonin taudin oireita tai he tulevat raskaiksi ennen 18 vuoden ikää.

Teidän kannattaisi harkita perinnöllisyysneuvontaa ennen perheen perustamista. Miehesi voi käydä geenitestissä selvittämässä, kantaako hän Huntington-geeniä. Jos hän ei kanna mutanttia geeniä, lapsenne eivät tule perimään sairautta. Jos hän taas kantaa Huntington-geeniä, jokaisella lapsistanne on 50 %:n riski periä Huntington-geeni.  

Huntingtonin taudin riskistä huolimatta jokainen päättää itse, hankkiako lapsia vai ei. Päätöksen voitte tehdä vain sinä ja puolisosi. Suosittelemme, että teette päätöksen perinnöllisyysneuvojan opastuksella. Sinun tulisi myös ottaa huomioon, että siinä vaiheessa, kun lapsesi ovat aikuisia, Huntingtonin tautiin on saatettu löytää parantava hoito.

Kyllä se on mahdollista. Testiä kutsutaan syntymää edeltäväksi diagnoosiksi. Syntymättömien lasten testaaminen edellyttää kuitenkin tiettyjen lääketieteellisten ja oikeudellisten kriteerien täyttymistä, ja ne saattavat vaihdella maittain.

Kyllä se on mahdollista, kun tehdään niin kutsuttu poissulkemistesti, jossa syntymättömän lapsen geenimallia verrataan isovanhempien geenikarttaan.